26 VUOTIAANA AUTOKOULUSSA

12.02.2020

Viimeiset kuukaudet on olleet tavallista stressaavempia. Aloitin viime vuoden marraskuussa autokoulun ja mitään kiirettä ei mulla ollut sitä suorittaa nopeasti, vaan pikemminkin päin vastoin. Ajokortin hankkiminen on lykkääntynyt mulla aina vuosi tolkulla siihen, että ollaan mieluummin pistetty rahat matkusteluun. Se ei ole haitannut mua ollenkaan, koska missään vaiheessa en ole mitenkään erityisesti halunnut ajokorttia. Ajatus autokoulusta ja ajamisesta ylipäätään on enemmän pelottanut mua, kuin innostanut. En osaa selittää miksi, mutta uskon, että osasyy tähän on mun paha kolaripelko. Pelkään auto-onnettomuutta enemmän, kuin on normaalia. Tällekin fobialle on varmaan jokin oma nimensä, mutta en ole siihen koskaan törmännyt.

Kuva parin vuoden takaa, mutta tässä olisi mulle juuri sopivan kokoinen auto!
Kuva parin vuoden takaa, mutta tässä olisi mulle juuri sopivan kokoinen auto!

Viimeiset kolme kuukautta olen elänyt jatkuvassa stressissä, koska olen jännittänyt ajotunteja todella paljon aina etukäteen, päntännyt iltaisin teoriakoetta varten hullunlailla ja melkein panikoinut ajatusta siitä, että inssi lähestyy ja en voi ikuisesti sitä vältellä.

Teoriakoe mulla oli n. pari viikkoa sitten ja pääsin sen läpi ensimmäisellä yrittämällä. Tulen kyllä aina muistamaan sen helpotuksen tunteen, kun näytölle pamahti teksti "Suoritus hyväksytty". Aloin melkein itkeä onnesta, koska kokeen aikana jännitin niin paljon, että sormet meinasi täristä ja sain pari kysymystä, joihin en oikeasti tiennyt vastausta vaan yritin sitten vain arvata ja päätellä oikean vastauksen. 

Viime perjantaina olikin sitten inssin vuoro. Edeltävänä iltana kävin ihan normaalisti nukkumaan, mutta keskellä yötä heräsin enkä meinannut enää millään saada jännitykseltäni unta. Loppuyön näinkin mitä sekavempia painajaisia tulevasta aamusta. 

Ajokoe oli heti aamulla klo 9.15. ja ei muuta, kuin pää kylmäksi ja keskityin vaan ajamaan mahdollisimman rauhallisesti hetki kerrallaan. Virheitä sattui mm. vilkun käyttö unohtui muutamassa kohtaa, jonka pistän puhtaasti jännityksen piikkiin, koska oma ajo-opettajani oli aina paasaamassa mulle siitä, että keskityn aivan liikaa vilkun käyttöön ja laitan sen liian ajoissa yms. Käytiin parkkeeraamassa auto rinteeseen, jonka jälkeen testattiin mäkilähtöä. Tässä kohtaa jännitys nousi asteen korkeammaksi ja liikkeelle lähdettyä tulimme risteykseen, josta olin kääntymässä oikealle, mutta en kuitenkaan ryhmittynyt oikealle. Ajolinjat risteyksissä olivat myös mulla turhan suuria välillä. Mitään kovin suurta virhettä en kuitenkaan tehnyt ja älllistyksekseni pääsin kokeesta ensimmäisellä yrittämällä läpi.  

En meinaa vieläkään välillä uskoa, että nyt vihdoin myös mulla on ajokortti. Olen niin onnellinen! Nyt vielä, kun oppisin ajamaan meidän omaakin autoa, kun olen tottunut niin autokoulun fordiin. Ajotunneilla en kertaakaan onnistunut sammuttamaan autoa risteykseen, mutta omalla autolla ajaessa menaa niin käydä liiankin usein. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, eikös vaan?