RASKAUSOIREITA METSÄSTÄMÄSSÄ - raskausviikot 1-4

08.03.2020

Päätimme jo viime vuonna mieheni kanssa, että jätetään ehkäisy pois keväällä 2020 ja annetaan vauvan tulla jos on tullakseen. Mielessämme pohdittiin, että olisi ihanteellista jos tulevan vauvan laskettu aika olisi jossain vaiheessa alku vuotta 2021. 

Loppu kesästä 2019 jätin e-pillerit pois, ei niinkään raskautta ajatellen vaan muista syistä. Siitä asti ehkäisynä toimi kondomit tai keskeytetty, eli vähän riskillä mentiin. Tämä ehkäisytapa tuntui kuitenkin sopivan meille parhaiten ja olikin yllättävän toimiva keino. Mulla oli todella säännöllinen kierto joten pystyttiin myös hyödyntämään sitä.

Kunnes koitti helmikuu...

RV 0-2: Tästä ajankohdasta ei mainittavaa. Normaalia arkea.

RV 2-3: En tiedä miten tämän muotoilisi mahdollisimman yksinkertaisesti ja häveliäästi, mutta sanottakoon, että meille tapahtui pieni "hupsista"-momentti makkarin puolella johtuen osittain vajavaisesta kommunikaatiosta sekä laskentavirheestä. :D Emme siis tarkoituksella yrittäneet vauvaa vielä, vaan yritys oli tarkoitus aloittaa huhti-toukokuussa.

RV 3-4: Koitin kovasti tunnustella mahdollisia kehossa tapahtuvia muutoksia ja muistella, millaisia raskauden ensioireita koin Andreaksesta aikoinaan. Pohdin myös kovasti, että mikäköhän päivä ovuloin edellisellä viikolla, koska en ollut tuntenut mitään ovulaation merkkejä. Toppuuttelin myös itseäni innostumasta liikaa, sillä eihän se raskautuminen aina niin helppoa ja simppeliä ole. Andreaksesta mulle tuli viikko ovulaation jälkeen kiinnittymisvuotoa, joten koitin nytkin pitää sellaista silmällä. Mitään ei kuitenkaan ilmaantunut. Koin pientä pettymystä asiasta, mutta järkeilin myös, että raskaudet eivät ole yleensä koskaan samanlaisia oireiltaan. Olin tavallista huonotuulisempi ja pinna kireällä, mikä on mulle nyt jälkeenpäin ajateltuna tosi epätavallista. Kävin kamujen kanssa ulkona syömässä ja join viiniä hyvällä omallatunnolla. Menkat mulla piti alkaa vasta viikon päästä. Mitään mahdollisia raskausoireita ei ilmaantunut, palelua ja jäätävää ruokahalua lukuunottamatta. Normaalikierrossa ovulaation jälkeen kuukautisten alkuun on naisella yleensä ns. kuivakausi, mutta tällä kertaa mulla oli kuitenkin tosi "märkä" olo koko ajan siellä alhaalla. Teki mieli ravata vessassa vähänväliä tarkistamassa, että oliko menkat alkaneet. Huomasin myös tunnustelevani koko ajan, että onko mun rinnoissa arkuutta, koska Andreaksesta aikoinaan se oli ihka ensimmäinen raskausoire, kun nännit tulivat tosi aroiksi. Tällä kertaa kuitenkin kaikki tuntui täysin normaalilta. Malttamattomana tein jo yhden negatiivisen testinkin, kun menkkoihin oli muutama päivä vielä aikaa.

RV 4: Oli keskiviikko ja mulla piti alkaa seuraavana päivänä menkat. Olin aamulla tehnyt toisen negatiivisen raskaustestin ja sitten mulla alkoikin pieni rusehtava tuhruvuoto. Ajattelin, että sieltä ne kuukautiset saapuivat. Mulla ei ollut edelleenkään mitään raskausoireita, mutta silti jokin pieni ääni mun sisälläni sanoi, että kaikki ei ole nyt normaalisti. Vuoto oli todella epämääräistä eikä ollenkaan sellaista kuukautisverta. Sitä ilmaantui vain pyyhittäessä eikä se ollut punaista. Andreaksesta aikoinaan mulle oli tullut juuri sellaiset "valemenkat" ennen kuin plussasin. Torstaina, päivänä jolloin mun kuukautisten piti virallisesti alkaa, iski mulle ensimmäistä kertaa ikinä kamala migreeni. Se oli kamalaa! Tuskailin epämääräistä tilannetta mun siskolleni ja kerroin, että olin tehnyt negatiivisen testinkin. Hän toppuutteli mua ja sanoi, että kyllä ne menkat viimeistään seuraavana päivänä vyöryisivät päälle. Ajattelin, että hän on varmaan oikeassa, sillä mulla oli joskus ennenkin ollut pientä tiputtelua ennen kuin kuukautiset alkoivat kunnolla. 

Perjantaina vuoto oli loppunut kokonaan. Mulla oli kuitenkin tosi voimakkaita menkkakipuja koko kohdun alueella. Olin aamupäivän siskon muuttoapuna ja alaselkää jomotti kunnolla. Kun tulin kotiin totesin mun miehelleni, että "mä oon ihan varmana raskaana! Se oli just tämmöstä samanlaista Andreaksenkin kohdalla." Mun mies saattoi vähän pyöritellä silmiä mulle, kun sanoin, että menen ostamaan vielä yhden raskaustestin. Niin teinkin ja hörpin muutaman lasillisen vettä, että pääsisin testaamaan. Aluksi testi oli ihan negatiivisen näköinen, mutta sitten oikein tarkkaan tihrustaessa erotin häilyvän haamujen haamun. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Onnea, epäuskoa ja paniikkia, kaikkia yhtä aikaa. Suurin tunne oli kuitenkin helpotus. En ollut edes tajunnut, kuinka kovasti oikeasti olin sitä toista viivaa siihen tikkuun toivonut, ennen kuin sen siinä näin. Kerroin miehelleni ja varmistin, että näkeekö hänkin testissä varmasti kaksi viivaa. Olo oli vaan niin epäuskoinen. Nauroimme ja pudistelimme päätämme vuoron perään. Kerrottiin myös Andreakselle sekä mieheni äidille. Olin niin innoissani ja onnellinen!

Testi on kuvassa kuivunut, märkänä toinen viiva erottui selkeämmin.
Testi on kuvassa kuivunut, märkänä toinen viiva erottui selkeämmin.

Seuraavana päivänä onni vaihtui kuitenkin pelon ja surun kyyneliin... Tästä lisää kuitenkin seuraavassa postauksessa. Kivaa sunnuntaita!