NT-ULTRAN KUULUMISET

06.05.2020

Meillä oli niskaturvotus-ultra, eli lyhyemmin sanottuna nt-ultra viime viikolla. Päivä jännitti mua erityisen paljon, koska tällä kertaa mun piti mennä ultraukseen yksin. Pelkäsin kovasti, että jos vauvassa havaittaisiin jotakin poikkeavaa joutuisin vastaanottamaan uutiset yksin. Ultra-aika oli onneksi heti aamusta niin ei tarvinnut jännittää koko päivää odottaen. Mies oli ottanut sen päivän töistä vapaaksi ja aamulla pakkasin Andreakselle reppuun eväitä sekä pientä tekemistä mukaan ja sitten lähdettiin kohti sairaalaa. Andreas ja Ali jäivät odottamaan autoon siksi aikaa, kun suuntasin kohti äitiyspolia. 

Aluksi juteltiin kätilön kanssa vähän aikaa siitä, miten raskaus on sujunut ja katsottiin koneelta, että kaikki mun tiedot on oikein. Kätilö kysyi halutaanko osallistua sikiöseulontoihin johon vastasin myöntävästi. Sitten kävin vielä pikaisesti vessassa ja aloitettiin itse ultraus. Ultra tehtiin sisäkautta ja nopeasti näytölle pompsahti meidän pikkuinen. Hän oli kasvanut niin kovasti kolmessa viikossa siitä pienestä pavusta jo ihan oikean näköiseksi vauvaksi! Pieni sydän löi vahvana ja pienokainen oli tällä kertaa syvässä unessa. Kätilö tutkaili ja mittaili vauvaa aikansa ja sanoi, että kaikki näyttää oikein hyvältä. Yritettiin saada vauvaa hereillä pitkän aikaa, jotta kätilö pääsisi kunnolla mittamaan niskapoimun turvotuksen, mutta meidän unikeko olisi halunnut vaan vedellä sikeitä. Lopulta saatiin hänet kuitenkin hetkeksi hereille ja kätilö sai mitattua niskaakin. Turvotusta oli 1,1mm joka on oikein hyvä luku eikä aiheuttanut huolta kätilössä. Vauva oli päästä peppuun 6,1cm pitkä ja häneltä löytyi pienet kädet ja jalat sekä 10 sormea & 10 pikkuruista varvasta. Kätilö näytti kuinka vauvan vatsalaukussa oli pieni määrä lapsivettä, jota vauva oli juonut. Miten uskomatonta! ♥ Lopulta, jotta kätilö saisi kaikki tärkeät mitat otettua ja tarkistettua, päätti hän ultrata myös vatsan päältä, koska meidän pikkutyyppi halusi vaan nukkua niin sitkeästi. Vauva vastasi millilleen raskausviikkoja 12+4, joita silloin piti ollakin. La pysyi siis samana 5.11. Olin ultran alussa kysynyt, että saisinko lopuksi ottaa pientä videokuvaa ruudulta miehelle ja esikoiselle. Kätilö oli tuumannut, että tottakai. Koska vauva vaan nukkui eikä juurikaan liikkunut, niin sanoin, että ei se kuvaaminen niin välttämätöntä sitten olisikaan. Kätilö kuitenkin patisteli mua ja sanoi, että "ota ihmeessä pieni videopätkä muistoksi!" Ja olen niin onnellinen, että päätin sittenkin vähän kuvata. Ihana kätilö!

Ultran yhteydessä selvisi myös, että istukka on tällä kertaa kohdun etuseinämässä. Andreasta odottaessa istukka oli takana. Kätilö kertoi, että istukan sijainti ei vaikuta muuten raskauteen, kuin että vauvan liikkeet voi alkaa tuntua vasta hieman myöhemmin ja silloinkin ehkä sivuilta ensin. Lisäksi neuvolassa sydänääniä kuunneltaessa ei pidä ihmetellä jos kuuluu kovaa istukan viuhuntaa samalla.

Ultrakäynnin lopuksi istuttiin vielä alas ja kätilö katsoi koneelta sikiöseulojen tulokset. Ne pystyi tarkistamaan heti, koska olin käynyt jo kymppiviikolla labroissa. Huojennus oli suuri, kun selvisi, että syytä huoleen meillä ei ole ja seulat oli kaukana riskiluvuista. Sain ajan rakenneultraan juhannuksen jälkeen ja sitten juteltiin hetki vaan niitä näitä. Kätilö oli todella ihana ja vastaili mielellään kaikkiin kysymyksiin mitä mun mieleeni pälkähti. Mulle jäi käynnistä todella hyvä mieli ja loppupäivän leijailin ihan pilvissä onnesta ja helpotuksesta.