MEIDÄN VIIME PÄIVÄT - kuulumispostaus

24.03.2020

Heippa! Yritän nyt aktivoitua paremmin täällä blogin puolella runsaasta pahoinvoinnista huolimatta. Kirjoitettavaahan olisi vaikka mistä, etenkin raskauteen liittyen, mutta joka päivä olo on vain niin nuutunut, että ei keskittymiskyky meinaa riittää postailuun.

Haluaisin myös hyödyntää tätä kotona oleskelua siten, että lukisin tai kirjoittaisin mahdollisimman paljon. Ne kaksi asiaa on kuitenkin sellaisia, josta saan paljon iloa päiviini.

Ehdittiin juhlia kummipojan merirosvo-synttäreitä ennen, kuin epidemia ennätti tänne
Ehdittiin juhlia kummipojan merirosvo-synttäreitä ennen, kuin epidemia ennätti tänne

Mitäs meidän perheelle kuuluu? Hyvää. Ollaan onneksi pysytty kaikki terveinä ja mieskin on tämän viikon talvilomalla. Jotenkin tämä maailman tilanne on saanut meidät pysähtymään ja eletään päivä kerrallaan uutisia seuraten. Muutto on jäänyt tällä hetkellä hieman taka-alalle eikä mitään kivaa asuntoa ole löytynytkään. Ollaan oltu kotona vaan ja ulkoiltu mahdollisuuksien mukaan. Raskausviikkoja mulla on tällä hetkellä 7+5 ja torstaina mulla on ensimmäinen neuvolakäynti. Miehen oli alunperin tarkoitus tulla mukaan myös, mutta luulenpa, että on fiksumpaa tässä tilanteessa, että menen yksin.

Viikosta 6+0 lähtien mulla alkoi pahoinvointi, joka ilmenee jatkuvana etovana olona ja kaikki ällöttää. En ole onneksi oksennellut, mutta olo on ollut silti tosi huono ja saamaton. Tekisi mieli vaan pötköttää päivät pitkät sohvalla. Tuntuu, että on koko ajan nälkä, mutta silti mikään ei maistu ja kaikki vaan ällöttää. Puhumattakaan hajuista. Mun vatsa on ollut myös herkempi ja menee helposti sekaisin. Vaikka fyysinen olotila on mitä on, niin mun on ollut silti vaikea asennoitua siihen, että olen raskaana. En vaan uskalla! Tuntuu täysin absurdilta ajatella, että tuolla mun vatsassa kasvaisi pieni ihmisentaimi. Tietyllä tavalla myös välttelen ajattelemasta edes sitä, koska haluan suojella itseäni. Vasta sitten, kun näen ultrassa, että siellä todella on jotakin tai kuulen sykkeen, uskallan antaa rakkauden muodostua. 

Turvotuksen määrä on yllättänyt. Bebehän kun on vasta vadelman kokoinen.
Turvotuksen määrä on yllättänyt. Bebehän kun on vasta vadelman kokoinen.

Tänään on ulkona aurinkoinen ilma ja mulla on tosi keväinen olo. Tekisi mieli tehdä vaikka mitä, jos vaan fyysinen olotila sen sallii. Siivoilla kaappeja, kirjoittaa, lukea, ommella, ulkoilla.. Kivaa tiistaita!