MEIDÄN IMETYSTAIVAL JA SEN LOPETUS PART.1

16.08.2018

Tästä tulikin niin pitkä postaus, että julkaisen sen kahdessa eri osassa. Tässä ensimmäinen osa, lukuiloa!

Anreas täytti tällä viikolla 1v2kk ja viime viikolla lopetin imetyksen. Vielä raskaana ollessa olin ajatellut ja toivonut, että voisin imettää mahdollisimman pitkään ja pidin itseäni tosi imetysmyönteisenä. Ja oikeastaan pidän kyllä vieläkin, mutta yllätyin myös monista tunteista, joita imetys ja imetyksen lopetus minussa aiheutti!

Minun ja Andreaksen imetystaival lähti tosi ihanasti käyntiin! Maito nousi kunnolla vasta neljäntenä päivänä ja Andreas sai lisämaitoa ensimmäisinä päivinä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Imuote pojalla oli heti alusta asti hyvä ja tehokas, eikä imetys sattunut ollenkaan, vaikka olin siihen varautunut. Myöskään maidonnousu ei tuntunut pahalta, vaikka minua oli siitä etukäteen varoiteltu. Pian kuitenkin huomasin, että omistan "suihkutissit" eli maidon alkaessa herua sitä vaan suihkusi paineella joka suuntaan ja vauvalla oli kova työ saada nieleskeltyä kaikki suihkuava maito vatsaansa. Tämä aiheutti sen, että Andreas joutui hotkimaan maitoa ja samalla vatsaan päätyi myös paljon turhaa ilmaa, joka puolestaan aiheutti pulauttelua ja vatsakipua. Andreas söi itsensä myös aina ihan täyteen ja halusi olla koko ajan tissillä (suuttui ja yökki tuttia tarjotessa) joten kierre oli valmis. Vauvalla oli kurja olo, koska vatsa oli ylitäynnä maitoa ja ilmaa -> kurjaan oloon vauva haki lohtua tissistä -> kierre jatkui.. Oli aikoja jolloin tämä kaikki aiheutti mussa valtavasti ahdistusta ja stressiä. Joskus, kun maito alkoi herua ja Andreas koitti kovaan tahtiin nieleskellä kaiken, musta tuntui, että sehän hukkuu tuohon maitoon! Siltä se meinaan välillä kuulosti.. Silloin mua melkein itketti, kun oli aika antaa tissiä ja olisin vaan halunnut lopettaa koko imetyksen. Samaan aikaan kuitenkin koin suurta onnea siitä, että maitoa riitti ja yöllä vauvan herätessä syömään olin tosi kiitollinen ettei tarvinnnut nousta sängystä lämmittämään pulloa vaan riitti, että lykkäsi tissin vauvan suuhun ja jatkoimme molemmat unia. Myös Andreaksen sairastaessa koin suurta helpotusta siitä, että tiesin mun maidossa olevan paljon vasta-aineita joten flunssat (2kpl ekan vuoden aikana) selätettiin nopeasti ja helposti.

Lopulta täysimetin Andreasta 5kk ikään saakka, jonka jälkeen alettiin pikkuhiljaa maistelemaan soseita neuvolan kehotuksesta. Tähtäsin mielessäni siihen, että haluan imettää ainakin 1v ikään saakka. 1v synttäreiden lähestyessä koin samalla yllättävää helpotusta ajatuksesta, että kohta voin oikeasti lopettaa imetyksen ja samalla myös suurta surua ja haikeutta. Olin tosi yllättynyt näistä tunteista ja koin myös huonoa omaatuntoa siitä, kuinka itsekäs olen, kun jo odotin imetyksen lopettamista, vaikka WHO esimerkiksi ohjeistaa imettämään ainaki 2-vuotiaaksi asti. 

Juhlittiin Andreaksen synttäreitä ja tässä vaiheessa suihkutissit eivät enää vaivanneet vaan Andreas oli jo niin iso, että pystyi helposti nielemään kaiken maidon. Imetyksestä tuli entistä helpompaa. Yöt sujuivat ihan hyvin ja hän nukkui meidän välissä. Välillä Andreas kuitenkin halusi pitää koko yön tissiä suussa, vaikka ei mitään syönytkään ja heräsi itkemään jos otin rinnan pois. Hän teki myös uusia hampaita, joka aiheutti tahatonta puremista niin öisin, kuin päivisinkin. Voin kertoa, että mikään ei ole tuskallisempaa, kuin yrittää irroittaa nukkuvaa vauvaa irti tissistä samalla, kun tämä puristaa hampaillaan nännistä kiinni entistä tiukemmin. Yöunet alkoivat kärsiä ja niistä tuli entistä katkonaisempia. Myös päivällä normi ruuan syöminen takkusi, koska yöt meni maitoa imutellen. Andreas on luonteeltaan temperamenttinen ja kovapäinen, eikä anna helposti periksi.Välillä mietin, että miten ikinä vieroitan tämän pienen tissitakiaisen pois yötissistä? Päivisin saatoin imettää enää vain pari kertaa, kun touhuiltaan hän ei tissiä muistanut, mutta öisin otettiin sitten sekin takaisin. Otettiin toinen laita pinniksestä pois ja muutettiin sänky siten junioripediksi. Andreas alkoi käydä iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan, koska mahduin siihen itse viereen imettämään ja yölläkin saatoin nousta häntä siihen imettämään, kunnes jossain vaiheessa nostin hänet meidän viereen jatkamaan unia. Näin mentiin aika pitkään, mutta mitä sitten tapahtui saatte kuulla seuraavassa osassa, jonka julkaisen huomenna. Siihen saakka kuulemiin! :)

-Zohra