KIUKKUA JA HARMAITA HIUKSIA

24.02.2020

Hellurei ja kivaa maanantaita kaikille! Uusi viikko lähti taas käyntiin ja kevättä kohti mennään. Aurinko paistaa ja hetkellisesti se tuntuukin kohottavan mielialaa asteen verran. Jostain syystä mä olen kuitenkin erittäin kiukkuisella ja huonolla tuulella. Enkä edes osaa nimetä, että miksi!? Mun pinna on ollut tavallista kireämmällä koko viime viikon ja tuntuu, että sama meno jatkuu. Joten pahoittelut jos tästä tulee tosi negatiivinen vuodatus. Valitusryöpyn vastapainoksi pari kesäistä kuvaa muistuttamaan, että kyllä tää synkkyys tästä väistyy ja valo taas voittaa!

Stressihän se varmaan on suurin syy tähän mun pahantuulisuuteeni. Silloin, kun on ollut stressaantunut, väsynyt ja turhautunut jo pidemmän aikaa niin se alkaa olla jo todella puuduttavaa. On vaikea löytää ilonaiheita ihan normaalin arjen keskellä. Vaikka periaatteessa meillä on kaikki ihan hyvin; ollaan terveitä, meillä on katto pään päällä ja ruokaa kaapeissa. Pitäisi osata olla kiitollinen, eikä huolehtia liikaa. Silti sitä vaan murehtii kaikenlaista. 

Mulla on sellainen "paha tapa", että meillä on pakko olla aina kaikki tavarat paikoillaan järjestyksessä, muuten ahdistun enkä pysty rentoutumaan. Tuntuu, että jos ympärillä on sekamelskaa niin silloin se on myös mun päässäni. Ei pysty keskittymään kunnolla mihinkään. Kiitos vilkkaan taaperon, kun olen keittiössä laittamassa tiskejä tai tekemässä ruokaa, on kohta olkkari laitettu uuteen uskoon. Kun siirryn olohuoneeseen siivoamaan on kohta keittiössä vedetty kaikki mahdollinen kaapeista ulos ja lusikat & haarukat ripoteltu ympäri lattioita. Tuntuu välillä, että arki ei ole muuta, kuin toisen perässä juoksemista ja siivoamista. Tai jos haluan istua hetken paikallani tekemättä mitään, niin sen tietää, että se tulee maksamaan koko talon kaaoksen verran. Äidit siellä ruudun toisella puolella, samaistutteko?

Työttömyys tietenkin turhauttaa myöskin ja lujaa. On ihana olla kotiäitinä, mutta jatkuvasti rahat tiukilla eläminen ei ole mitään herkkua. Muuton jälkeen olen optimisti, että uudessa kaupungissa olisi enemmän päiväkotisijaisuuksia, mutta samaan aikaan se pienesti myös ahdistaa, koska tuntuu, ettei nuo lastenhoitajan hommat enää oikein nappaa. Olisi kiva tehdä jotain aivan muuta. Opiskelemaankaan en osaa lähteä, koska mikään ala ei juurikaan kuulosta kiinnostavalta. 

Alkuvuodesta tsemppasin kunnolla ja söin terveellisesti & jumppasin aktiivisesti. Nyt Andreaksen ollessa enemmän sairaana, kuin terveenä niin nekin on jäänyt. Väsyneenä sitä heti sortuu helpommin herkkuihin ja kierre on valmis. Arvatkaa onko morkkis ja saamaton olo? Miten sitä osaisikin olla lempeämpi itseään kohtaan , kun kuitenkin joka kerta epäonnistuu tavoitteidensa suhteen? 

No niin, nyt on purettu tätä harmitusta ihan riittämiin. Lupasin itselleni olla blogissa rehellinen ja avoin, siksi kerron myös näitä negatiivisa juttuja täällä. Teille toivotan kuitenkin ihanaa alkanutta viikkoa ja iloista mieltä teidän päiviin!