HEI ME MUUTETAAN!

13.05.2020

Kyllä. Nyt se vihdoin tapahtuu. Tai oikeastaan siis kesäkuun lopussa. Me ollaan mietitty muuttoa jo viime syksystä alkaen, mutta sitten tuli mun autokoulu, joka sai meidät jäämään tänne nykyiselle paikkakunnalle talven ajaksi. Autokoulun jälkeen alettiin katsella asuntoja aktiivisemmin, mutta mitään hyvää ei vaan tullut vastaan. Myös tämä pandemia-aika hidasti meidän muuttohaluja jonkin verran.

Ehdittiin katsella asuntotarjontaa jo niin pitkään, että minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että ei sitä oikeaa asuntoa vaan löydy. Mitään hyvää ei tullut vastaan. Joko sijainti oli väärä tai sitten vuokra ylitti meidän budjetin. Yhtä asuntoa käytiin katsomassa aiemmin keväällä, mutta se ei sytyttänyt yhtään ja mua alkoi vaan ahdistaa. Molemmat alettiin turhautua toden teolla mieheni kanssa. Mun mies kulkee tällä hetkellä joka päivä 50km suuntaansa työmatkaa ja se on ollut sille aika rankkaa. Joten etenkin hän on ollut muuton kannalla jo pitkään. Mä olen kyllä viihtynyt ihan hyvin täällä, missä nyt asutaan, mutta talvella varsinkin huomasin kaipuuni kaupunkiin ihmisten pariin.

Viime viikolla selasin taas asuntoja ja törmäsin tähän yhteen asuntoon, jonka sijainti oli sellainen, mitä ei oltu aiemmin edes mietitty. Googlemapsin avulla huomasin, että sijainti oli oikeastaan tosi hyvä! Linkkasin asunnon miehelleni, joka innostui heti. Sovin näytön maanantaille. Viikonloppuna ehdin miettiä asioita liikaakin ja kerroin mun miehelle, että jotenkin muutto on alkanut ahdistaa mua. Odotukset tätä asuntoa kohtaan oli todella matalat, koska ilmoituksessa ei ollut edes kuvia asunnon sisältä. Maanantai koitti ja menin mun siskon kanssa katsomaan asuntoa. Heti jo ajaessa talon pihapiiriin mun mielialani alkoi nousta. Olin yllättynyt miten kivalta ja viihtyisältä kaikki näytti. Pihassa oli iso leikkipaikka ja puistomaista nurmikkoaluetta mäntypuineen. Me ollaan niin kaivattu pihaa, jossa ulkoilla Andreaksen kanssa, koska tällä hetkellä meidän pitää aina lähteä vähintään kilometrin päähän leikkipuistoon leikkimään.

Parkkipaikalla odottaessa aloin ajatella, että olisipa asunto hyväkuntoinen, koska tänne olisi kyllä oikeasti kiva muuttaa. Heti jo sisälle astuessa yllätyin positiivisesti. Asunto oli todella valoisa ja olohuone avara isoine ikkunoineen. Pohjaratkaisu oli ihan kiva ja vaikka makuuhuoneet (2kpl) oli pienemmät, kuin nykyisessä kodissa niin ei kuitenkaan liian ahtaat. Keittiö oli myös hieman pienempi, kuin nykyisessä, mutta ihan toimiva. Asunnossa oli kaunis lattia ja siistit seinäpinnat. Kuudennesta kerroksesta avautui myös hienot maisemat. Ainut miinus asunnossa oli hyvin pieni kylpyhuone/vessa, mutta meillä on kokemusta aiemminkin pienestä kylppäristä, niin kyllä sen kanssa elää.  Kyselin nykyisiltä asukkailta alueesta ja millaista porukkaa siinä asuu ja heillä ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Asuinalue on kuulemma hyvin lapsiystävällinen ja rauhallinen. Tiesin heti, että parempaa uutta kotia meille tuskin tulee ainakaan kovin pian vastaan ja kotimatkalla soitin heti miehelleni, että nyt se uusi koti löytyi!

Eilen allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus ja irtisanottiin tämä nykyinen asunto. Mun ahdistus muuttoa kohtaan on kaikonnut täysin ja olen oikeastaan vaan innoissani. Tämä muutto tulee niin sopivaan saumaan, kun mulla on selvästi pesänrakennusvietti alkanut kohoamaan viime aikoina. Ihanaa päästä laittamaan uutta kotia ja sisustamaan! Olen myös niin iloinen siitä, että miehen työmatka lyhenee 50 kilsasta vain 22 kilometriin. Uusi koti on ihan kävelymatkan päässä mm. uimahallista niin saa nähdä tuleeko siitä meidän perheen uusi harrastus. Andreas on ottanut muuttouutiset hyvin vastaan ja intoilee jo kovasti, kun tietää miten kiva leikkipaikka uuden kodin pihasta löytyy. Onhan se hyvä myös, että matka sairaalaan lyhenee reilusti sitten, kun synnytys vihdoin koittaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille meidän uuden kodin!